Blogi

Uusia näkökulmia ja ideoita yhteiskehittelyllä

CRITICAL-hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on tukea kriittisen lukutaidon kehittymistä eri konteksteissa. Kutsuimme yhteistyökumppaneistamme Tampereen kaupungin, YLEn sekä Tampereen kaupunginkirjaston edustajia yhteiskehittelypäivään, joka järjestettiin tiistaina 5.10. 2021 Tampereen yliopistolla.

Yhteiskehittelypäivässä tutustuimme virtuaaliseen uutishuoneeseen (työnimi), jota YLE ja CRITICAL kehittävät yhteistyössä. Lisäksi suunnittelimme yhdessä uteliaisuuslaukkua, jonka tarkoituksena on tukea lasten ja nuorten kriittistä lukutaitoa uudella, innostavalla ja toiminnallisella tavalla. Uutishuoneessa ja uteliaisuuslaukussa hyödynnetään pelillisyyttä.

Uutishuone-työpajoissa osallistujat pääsivät seikkailemaan virtuaalisen uutistoimituksen tiloissa valitsemansa avatarin avulla. Virtuaalimaailmassa oli mahdollista tutkia erilaisia tietolähteitä ja todisteita, kuten nettitekstejä, videoita ja toimittajien muistilappuja. Lisäksi oli mahdollista jutella muiden osallistujien kanssa ja arvioida löydettyjen materiaalien ja lähteiden luotettavuutta (luotettava-neutraali-epäluotettava). Osallistujat tunnistivat monia kehityskohteita ja keksivät uutishuoneen jatkokehitystä tukevia ideoita.

Opettajien mukaan  virtuaalista uutishuonetta voisi hyödyntää  esimerkiksi monialaiset-oppimis-kokemukset-viikolla. Viikon aikana olisi mahdollista syventyä kriittisen lukemiseen perusteellisemmin ja yhdistellä sitä osaksi eri oppiaineita. Vaikka tällä hetkellä uutishuonetta suunnitellaan yläluokille, myös alakoulun opettajilta löytyi innostusta kokeilla uutishuonetta esimerkiksi viides- ja kuudesluokkalaisten kanssa.

Ylipäätään kriittisen lukutaidon opettaminen koettiin tärkeäksi niin kouluissa kuin kirjastoissa. Erityisesti sosiaalisen median viestien kriittinen tarkastelua pitäisi tukea, sillä sosiaalisen median seuraaminen on lapsille ja nuorille arkipäivää. Lapset ja nuoret kohtaavat somessa erilaisia vaikuttajia, joiden motiivit ja tarkoitusperät voivat vaihdella, siksi on tärkeää osata arvioida ja punnita tietolähteiden luotettavuutta.

Uteliaisuuslaukku-työpajoissa kokeiltiin työkaluna ideointilaukkua, jonka sisään oli piilotettu erilaisia esineitä, viestejä ja dokumentteja, jotka oli suunniteltu tukemaan uteliaisuuslaukkukonseptin ideointia. Alun perin laukku oli kuulunut professorille, joka kehitteli uteliaisuuslaukkukonseptia. Laukusta löytyi esimerkiksi professorin silmälasikoteloon piilotettu muistilappu, kännykkä ja muistitikku. Näiden avulla paljastui kysymyksiä ja teemoja, joita osallistujien piti yhdessä pohtia.

Keskusteluista nousi esiin, että uteliaisuuslaukkuja olisi hyvä olla luokan käytössä useampia. Tällöin opettajilla on mahdollisuus jakaa oppilaita pienempiin ryhmiin taitotaso / eriyttäminen huomioiden ja näin kaikille oppilaille riittäisi myös tutkittavaa. Tarinaan linkitettyjen esineiden koettiin herättävän uteliaisuutta, mutta toisaalta pohdittiin hukkuvatko ne helposti koulun arjessa. Paperiset sisällöt ovat ehkä tylsempiä, mutta toisaalta nopeasti tulostettavissa uudelleen.

Jotta laukku herättäisi oppilaissa uteliaisuutta, olisi laukun teeman hyvä nousta lasten ja nuorten omista kiinnostuksen kohteista. Pitkän ajan tavoitteena opettajat myös haaveilivat teemoista ja sisällöistä, jotka olisivat muunneltavissa eri oppiaineiden tarpeisiin. Uteliaisuuslaukkuidea nimittäin herätti kiinnostusta ja innostusta kriittisen lukutaidon opettamisen ohella laajemminkin. YLEn ja kirjaston edustajat mainitsivat, että myös heidän alustoiltaan löytyy materiaaleja, joita voisi hyödyntää uteliaisuuslaukun sisältöjen kehittelyssä. Esimerkiksi tiedonhakutehtävät verkkokirjastossa ja YLE Areenassa voisivat olla lapsille ja nuorille mielekkäitä ja linkitettävissä uteliaisuuslaukun tarinaan.

Jatkamme virtuaalisen uutishuoneen sekä uteliaisuuslaukun kehittelyä yhteiskehittelypäivän tulosten pohjalta ja odotamme innolla, milloin pääsemme pilotoimaan näitä yhdessä lasten ja nuorten kanssa.

Kiitokset kaikille yhteiskehittelyyn osallistuneille!

Kirjoittajat: Laura Kanniainen & Juho Siuko

Lukiolaisten nettilähteiden arviointitaidoissa on suuria eroja: Miten opettaja voi arvioida oppilaidensa taitoja?

Covid19-pandemia on lisännyt internetissä leviävän laadultaan vaihtelevan terveysaiheisen informaation määrää. Tämä tekee tiedon luotettavuuden arvioinnista entistä tärkeämpää mutta myös vaikeampaa. Kritiikitön suhtautuminen löydettyyn informaatioon voi johtaa vääränlaisiin mielikuviin asioista ja jopa riskialttiiden terveyspäätösten tekemiseen (esim. rokotuksista kieltäytyminen). Millaisia valmiuksia nuorilla on arvioida terveyteen liittyviä nettilähteitä? Tätä selvitimme tutkimuksessamme (Hämäläinen ym., 2021), joka on julkaistu Journal of Computer Assisted Learning -lehdessä. Tässä blogissa esittelemme tutkimuksen tuloksia sekä tutkimuksen pohjalta luodun työkalun, jonka avulla opettajat voivat arvioida omien oppilaidensa taitoja.

Tutkimuksessa selvitimme lukiolaisten taitoja arvioida rokotus- ja rasva-aiheisten nettilähteiden luotettavuutta. Tutkimuksessa lukiolaiset (N = 372) tekivät tutkivan nettilukemisen tehtävän verkkopohjaisessa nettiympäristössä. Lukiolaiset saivat ongelmaratkaisutehtävän, jonka ratkaisemiseksi he etsivät tietoa useista nettilähteistä. Rokotusaiheisessa tehtävässä lukiolaiset vastasivat kuvitteelliselle odottavalle äidille, joka pohti, tulisiko hänen rokottaa lapsensa vai ei. Rasva-aiheisen tehtävän tehneet lukiolaiset puolestaan vastasivat kuvitteelliselle opiskelijalle, joka pohti, tulisiko hänen välttää ruokavaliossaan kovien rasvojen käyttöä vai ei.

Tutkimukseen osallistuneet lukiolaiset määrittelivät tiedontarpeensa, etsivät nettilähteitä täsmähakukoneella, poimivat olennaiset asiat kolmesta valitsemastaan lähteestä, arvioivat nettilähteiden luotettavuutta, valitsivat kantansa ja perustelivat sen. Arviointitaitoja mittaavassa tehtävässä he vastasivat kysymyksiin: “Mitkä piirteet tekevät nettilähteestä luotettavan?” ja “Mitkä piirteet saattavat heikentää nettilähteen luotettavuutta?”

Hieman yli kolmasosa lukiolaisista oli taitavia nettilähteiden luotettavuuden arvioijia ja kolmasosa suoriutui keskitasoisesti. Kuitenkin lähes 10 % lukiolaisista suoriutui luotettavuuden arvioinnista heikosti ja lisäksi noin 20 %:lla oli puutteita arviointitaidoissaan eli heidän arviointinsa oli melko yksipuolista ja pinnallista. Rasva-aiheisten nettilähteiden luotettavuuden arviointi oli lukiolaisille helpompaa kuin rokotusaiheisten nettilähteiden luotettavuuden arviointi.

Lisäksi tulokset osoittivat, että luotettavuuden arviointitaitoja selittivät lukiolaisten lukusujuvuus, lähdevalinnat sekä episteemiset uskomukset. Episteemiset uskomukset ilmentävät omia näkemyksiä siitä, miten esimerkiksi ajattelee arvioivansa nettilähteitä niitä lukiessaan (asiantuntijuus, vertaaminen muihin lähteisiin tai omaan tietoon). Tutkimuksessamme lukiolaiset, jotka uskoivat nettilähteitä lukiessaan arvioivansa niiden asiantuntijuutta tai vertaavansa tietoa muihin lähteisiin, omasivat myös paremmat arviointitaidot.

Arviointityökalu opettajille

Laadimme opettajien käyttöön työkalun (linkki arviointityökaluun blogin lopussa), jota he voivat hyödyntää arvioidessaan, kuinka hyvin opiskelijat osaavat huomioida erilaisia luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Työkalu perustuu hieman tarkempiin pisteytyskriteereihin, joita käytimme tutkimuksessamme. Vaikka kriteerit on luotu lukiolaisille ja terveysaiheisiin, niitä voi soveltaa myös alemmilla tai ylemmillä kouluasteilla ja eri aiheissa.

Opettaja voi pyytää opiskelijoita arvioimaan useampaa (esim. kolme) nettilähdettä asteikolla 1–5 (1= ei kovin luotettava, 5 = erittäin luotettava) ja pyytää heitä perustelemaan arvionsa. Perustelujen pisteytyksessä on hyvä huomioida työkalun mukaisesti sekä arvioinnin monipuolisuus että syvällisyys.

Arvioinnin monipuolisuus

Nettilähteen luotettavuutta ei useinkaan pysty arvioimaan vain yhden kriteerin pohjalta. Näin tehdessään voi helposti mennä arvioinnissaan harhaan. Tämän vuoksi työkalussa on huomioitu viisi keskeisintä arviointikriteeriä. Nämä ovat kirjoittaja (esim. asiantuntijuus), julkaisija (esim. julkaisukäytänteet), kirjoittajan/julkaisijan motiivit, evidenssin laatu sekä tiedon varmentaminen muiden lähteiden avulla.

Taitava lukija arvioi lähteen luotettavuutta monipuolisesti eri näkökulmista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaista nettilähdettä olisi tarkoituksenmukaista arvioida systemaattisesti kaikista näkökulmista. Yksittäinen arviointikriteeri voi soveltua paremmin jonkin lähteen arvioimiseen kuin toisen. On kuitenkin tärkeää, että opiskelija kykenee hyödyntämään erilaisia arviointikriteereitä joustavasti. Tämä vuoksi opiskelijoita kannattaa pyytää arvioimaan useampaa eri nettilähdettä ja tarkastella, osaako opiskelija hyödyntää monipuolisesti erilaisia arviointikriteereitä.

Arvioinnin syvällisyys

Eri arviointikriteerien käyttö voi olla pinnallista (työkalussa 1 piste) tai syvällisempää (työkalussa 2 pistettä). Olemme koonneet työkalun yhteyteen esimerkkejä tutkimukseemme osallistuneiden lukiolaisten pinnallisista ja syvällisistä arvioinneista. Lukiolaisten tulisi yltää perusteluissaan monipuolisuuden ohella myös syvälliseen arviointiin.

Opettaja voi hyödyntää työkalua ja sen esimerkkejä myös arviointikriteerien mallintamiseen ja niistä keskustelemiseen. Opetuksessa olisi tärkeää havainnollistaa arvioinnin monipuolisuuden ja syvällisyyden tarve.

Tutkimuksemme osoitti, että lukiolaiset kiinnittivät useimmin huomiota nettilähteen julkaisijaan (tunnistaminen, asiantuntemus, julkaisukäytännöt) ja lähteessä esitettyyn evidenssiin (tutkimusperustaisuus, lähteiden mukanaolo, haastateltujen henkilöiden asiantuntemus). Julkaisijan ja esitetyn evidenssin arviointi oli myös useimmin syvällistä. Sen sijaan motiivien (kaupallisuus, suostuttelu, objektiivisuus) tunnistaminen ja tiedon varmentaminen muiden lähteiden avulla oli melko harvinaista ja ylsi harvoin syvälliselle tasolle.

Tiedon varmentaminen muiden luotettavien lähteiden avulla on keskeinen asiantuntijoiden käyttämä arviointikriteeri, mutta näyttää olevan harvinainen vielä lukioikäisilläkin. Koska nuorten arviointitaidot vaihtelevat, heidän on hyvä antaa myös yhdessä pohtia ja jakaa toisilleen erilaisia tapoja arvioida nettilähteitä. Kuten tässäkin tutkimuksessamme tuli ilmi, lapsilla ja nuorilla on taipumus yliarvioida omia arviointitaitojaan ja -käytäntöjään. Henkilökohtainen palaute voi auttaa hahmottamaan paremmin omia taitoja ja kehittymisen tarpeita.

Lataa työkalu käyttöösi täältä: Arviointityökalu (pdf)

Tutkimus oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa ARONI-hanketta: https://blogs.helsinki.fi/aroni-researchproject/ CRITICAL-hankkeessa (https://educritical.fi/fi/) jatkamme lasten ja nuorten kriittisen nettilukemisen taitojen tutkimista sekä kehitämme keinoja tukea heidän taitojensa kehittymistä.

Tutustu avoimesti saatavilla olevaan artikkeliimme: Hämäläinen, E. K., Kiili, C., Räikkönen, E., & Marttunen, M. (2021) Students’ abilities to evaluate credibility of online texts. The role of Internet-Specific Epistemic Justifications. Journal of Computer-Assisted Learning, https://doi.org/10.1111/jcal.12580

Kirjoittajat: Elina Hämäläinen & Carita Kiili

CRITICAL Virtuaali-ITK:ssa “Tavoitteena digiajan kriittinen lukija”

Huhtikuu, ITK ja Aulanko ovat monelle teknologian opetuskäytön ystävälle kevään merkkejä. Tänäkin vuonna, jo toistamiseen, ITK-päivät jouduttiin siirtämään, mutta tilalla järjestettiin Virtuaali-ITK2021 webinaarisarja “Arkea ja unelmia” (12–16.4.2021). CRITICAL oli mukana järjestämässä “Tavoitteena digiajan kriittinen lukija” -webinaarin. Webinaarimme kilvoitteli aurinkoisen kevätpäivän kanssa, ja jos et malttanut tai päässyt mukaan, tässä lyhyt kooste webinaaristamme.

Webinaari alkoi videoesityksellä, jossa tutkijamme Riikka Anttonen kyseli kahden koululaisen näkemyksiä kriittisestä lukemisesta. Videolla korostui, että nuoret oppivat kriittistä lukemista niin kotona, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Tämä onkin yksi CRITICAL:n kantavista ideoista: tarvitaan kotien, koulujen, kirjastojen ja mediatoimijoiden yhteistyötä, kun tavoitteenamme on tukea nuorten kriittistä lukemista digiaikana. Haastattelemamme nuori kertoi internetin olevan hänen tärkein tiedonlähteensä. Netistä löytyvän informaation luotettavuudesta hän totesi seuraavasti: “Jos googlaa jotain ni sieltä saattaa tulla joku artikkeli tai mielipidekeskustelu, joka ei oo niin faktapohjanen. Ni siellä pitää just ettiä paljon, että löytää sen oikean sieltä.”

Videoesityksen jälkeen esittelimme CRITICAL-hankkeen yhteiskunnallisia tavoitteita ja suunniteltua tutkimusta. Tarkastelimme tutkimusta yhden luetun ymmärtämisen viitekehyksen avulla (Snow, 2002). Sen mukaan ymmärtävässä ja siten myös kriittisessä lukemisessa on neljä tärkeää tekijää: lukija, teksti, lukemiseen liittyvät aktiviteetit ja sosiokulttuurinen konteksti. Esityksestämme voit kurkistaa, miten CRITICAL:ssa huomioidaan näitä eri tekijöitä.

Kaksi teemaa sisältäneessä webinaarissamme oli mukana CRITICAL:n yhteistyökumppaneita, jotka edustavat koulua, kirjastoja ja mediaa. Kummastakin teemasta oli ensin alustukset, jonka jälkeen osallistujat pääsivät keskustelemaan webinaarin teemoista ja ideoimaan CRITICAL:ssa kehitteillä olevia oppimateriaaleja ja toimintamalleja.

Teema 1: Kirjastojen ja koulujen yhteistyö
Seminaarin ensimmäisenä teemana oli koulujen ja kirjastojen yhteistyö, josta kertoivat johtava rehtori Anne Onnela Lapin yliopiston harjoittelukoulusta ja eNorssi-verkostosta sekä kehityspäällikkö Mervi Heikkilä Seinäjoen kaupunginkirjastosta. Seinäjoen kaupunginkirjastolla on lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallinen erityistehtävä.

Mervi Heikkilä korosti kirjastojen ja perusopetuksen yhteistyön sopimuspohjaisuuden merkitystä. Kun yhteistyöstä laaditaan kirjallinen sopimus, voidaan parhaiten taata jatkuva ja tavoitteellinen yhteistyö, joka pohjautuu opetussuunnitelmiin. Sopimusta laatiessa voidaan pohtia, miten yhteistyöllä voitaisiin tukea kriittistä lukutaitoa. Mallipohja ja vinkit sen laatimiseen löytyvät kirjastot.fi-sivustolta.

Anne Onnelan puheenvuorossa esimerkkinä suunnitelmallisuudesta olivat tiedonhaun portaat, jotka kuvaavat oppimistavoitteita perusopetuksesta lukioon. Tärkeää on myös yhteistyön tukeminen johtamisen ja rakenteiden luomisen avulla. Sodankylän kunnassa, jossa Onnela työskenteli aiemmin, toimii lukemisen kehittämisen työryhmä, joka on laatinut suuntaviivoja eri tahojen yhteistyölle lasten ja nuorten lukemisen tukemiseksi lukutaitofoorumin linjausten pohjalta.

Pienryhmäkeskusteluissa pohdittiin toimintamalleja kirjastojen ja koulujen yhteistyölle sekä ideoitiin konkreettisia yhteistyömuotoja eri luokkatasoille. Esimerkiksi esitelmät, projektit ja päättötyöt voisi luokkahuoneen sijaan toteuttaa kirjastossa niin, että tieto hankitaan kirjoista eikä pelkästään puhelimella googlaten (sopii eri oppiaineisiin). Kirjastosta voitaisiin nimetä työntekijä yhteyshenkilöksi tietylle luokka-asteelle, mikä helpottaa opettajien yhteydenottoja ja tekee lapsille kirjaston käytöstä mukavampaa, kun on tuttu työntekijä vastassa. Tämä onkin joissakin kunnissa jo käytössä. Lahdessa kirjaston mediaohjaajat sekä pedagogiset informaatikot tarjoavat eri ikäisille koululaisille ja muille ryhmille mediatunteja ja -tuokioita vaihtelevin sisällöin.

Teema 2: Pelillinen oppiminen
Webinaarin toisessa teemassa pureuduttiin siihen, miten pelillisyydellä voitaisiin tukea lasten ja nuorten kriittistä lukutaitoa. Tuottaja Hannele Valkeeniemi YLE:ltä kertoi pelillisistä oppimateriaaleista, joita YLE:llä on jo tehty kriittisen lukutaidon tukemiseksi. Trollitehdas on peli, jossa pelaaja asettuu sosiaalisessa mediassa valheellista tietoa levittävän henkilön asemaan. Pelin tavoitteena on havainnollistaa, miten sosiaalisessa mediassa pyritään vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja päätöksiin. Trollibunkkeri on puolestaan yksin pelattava pakohuonepeli, joka sisältää perinteisten pakohuonepulmien lisäksi valeuutisten tunnistamiseen liittyviä tehtäviä.

Professori Kristian Kiili, CRITICAL:sta kertoi puolestaan kriittisen lukemisen uteliaisuuslaukku-konseptista, jota kehitellään parhaillaan CRITICAL:n ja YLEn yhteistyönä. Uteliaisuuslaukku on pelillistetty oppimateriaalikokonaisuus, joka johdattaa pelaajat tutkivan toimittajan työhön. Taustatarinan mukaan toimittaja on mystisesti kadonnut ja hänen laukkunsa on ainoa johtolanka tapauksen selvittämiseen. Laukku sisältää aineistoa, jonka pohjalta toimittaja on kirjoittanut lehtijuttua paljon kohua herättäneestä ja kiistellystä aiheesta. Mediassa pohditaan, liittyykö lehtijuttu ja laukun sisältämät aineistot toimittajan katoamiseen. Pelaajien tehtävänä on selvittää mysteeri ja viimeistellä toimittajan aloittama lehtijuttu. Selvittäessään mysteeriä pelaajat joutuvat pohtimaan, mitkä lähteet ja aineistot ovat luotettavia ja miksi?

Osallistujat toivoivat, että uteliaisuuslaukkuja tuotettaisiin useista eri teemoista, jotka sunnattaisiin eri ikäisille oppilaille ja opiskelijoille. Osa kannatti valmiita digitaalisia ratkaisuja ja osa piti mielekkäänä osallistaa oppilaita laukkujen kokoamiseen (”Askartelu kunniaan kaiken digin keskellä”). Keskusteluissa ideoitiin, että oppilaat voisivat koota ja viimeistellä laukkuja valmiista rakennussarjoista nuoremmille oppilaille. Toisaalta eräs ryhmä ehdotti, että lukiolaiset voisivat kouluttaa laukkujen avulla myös ikäihmisiä. Webinaarin ensimmäiseen teemaan liittyen keskusteluissa ehdotettiin, että valmiita uteliaisuuslaukkuja voisi olla lainattavissa myös kirjastoista.

Lopuksi
Webimaarimme oli osoitus siitä, miten tärkeää on tehdä monipuolista yhteistyötä lasten ja nuorten kriittisen lukutaidon tukemiseksi, sillä “Lukutaito antaa elämälle suunnan” Mervi Heikkilän ja Anne Onnelan esityksen loppulausetta lainaten.

Kirjoittajat: Carita Kiili, Elina Hämäläinen & Kristian Kiili

Linkit videotallenteisiin:
Hämäläinen & Kiili, C.: CRITICAL-hankkeen esittely
Heikkilä & Onnela: Kirjastojen ja koulujen yhteistyö
Valkeeniemi: Pelillinen oppiminen
Kiili K.: Pelillinen oppiminen