Nopeasti muuttuvat tekstiympäristöt ja väärän tiedon leviäminen internetissä haastavat lukutaidon opetusta koulussa. Lukusujuvuuden ja luetunymmärtämisen vahvistamisen lisäksi kriittisen lukutaidon kehittymistä tulisi tukea jo alakoulussa, sillä tutkimusten mukaan monella lapsella ja nuorella on vaikeuksia arvioida netistä löytyvän tiedon luotettavuutta.
Keväällä 2022 Tampereen yliopiston Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa toteutettiin opintojakso, jonka tavoitteena oli tukea luokanopettajaopiskelijoiden valmiuksia opettaa kriittistä nettilukutaitoa. Opintojaksoon kuului kriittisen nettilukemisen teorioihin perehtymistä sekä lyhyen opetuskokeilun suunnittelu ja toteutus. Tässä blogissa esitellään tehtäväesimerkkejä, joita opettajaopiskelijat kehittivät ja kokeilivat Tampereen yliopiston normaalikoulun 5.-luokkalaisten kanssa, sekä opintojakson aikana esiin nousseita ajatuksia.
Kriittinen nettilukeminen koulussa
Opetussuunnitelman näkökulmasta kriittinen nettilukutaito on osa monilukutaitoa ja kuuluu siten kaikkiin oppiaineisiin. Tutkivaan nettilukemiseen kuuluu tiedonhaun lisäksi tekstien sisältöön perehtyminen ja tekstien tarjoaman informaation kriittinen arviointi ja vertailu. Koulutehtävissä oppilaita pyydetään usein myös muodostamaan synteesi teksteistä ja esittämään se suullisesti tai kirjallisesti. Opetuskokeilussa opettajaopiskelijat havaitsivat, kuinka laajasta asiasta nettilukemisessa on kyse. Samalla he totesivat, että kaikkia nettilukemisen osa-alueita olisi hyvä harjoitella systemaattisesti. Seuraavassa esitellään opettajaopiskelijoiden ideoimia tehtäviä osa-alueittain.
Tiedonhaun systemaattinen harjoittelu
Vaikka tiedonhaku netistä on arkipäivää koulussa, sitä tulisi kuitenkin harjoitella aktiivisesti ja syventää esimerkiksi kiinnittämällä huomioita tiedonhaun strategioihin, hakusanoihin ja niistä muodostettaviin hakulausekkeisiin. Opettajaopiskelijat Tiia Suoniemi ja Viivi Pietola kehittivät opetusmateriaalin, jossa oppilaat testasivat erilaisten hakusanojen toimivuutta seuraavalla tehtävällä:
Taru Malmarin ja Sampo Rauvolan tiedonhaun tehtävässä oppilaat pohtivat, mitä he tietävät asiasta ennen tiedonhaun aloittamista. Ennakkotietoja voi aktivoida esimerkiksi miellekartan avulla. Tämä auttaa oppilaita jäsentämään tiedonhakua ohjaavia kysymyksiä ja muotoilemaan hakulausekkeita. Oppilaita voi lisäksi ohjata miettimään synonyymejä ja lisämääreitä hakusanoilleen, esimerkiksi mäyräkoira > mäyräkoira käyttäytyminen.
Kuka on asiantuntija?
Koska netissä kuka vaan voi käytännössä kirjoittaa lähes mitä vain, on kirjoittajan asiantuntijuuden arviointi ensiaskel tekstin kriittisessä arvioinnissa. Opettajaopiskelijat Milja Alanko ja Camilla Fingerroos ideoivat seuraavan tehtävän, joka pohjautuu CRITICALin kotisivujen materiaaleissa oleviin arviointikortteihin. Tehtävän tarkoituksena oli pohtia, kuka on asiantuntevin vastaamaan kysymykseen kissojen D-vitamiinilisien tarpeesta.
Tehtävässä oppilaille paljastetaan näytöllä vihjeitä kirjoittajista ja tehtävänä on pohtia, mitä kirjoittajan asiantuntijuudesta voi päätellä annetun vihjeen avulla. Ensimmäisessä vaiheessa kirjoittajista paljastetaan pelkät kuvat. Seuraavassa vaiheessa paljastetaan nimet ja ammatit ja kolmannessa vaiheessa kirjoittajien pääviesti.
Lopuksi oppilaat saivat tehtäväkseen arvioida kirjoittajan luotettavuutta käyttäen arviointikortteja, jotka sisälsivät myös tietoja kirjoittajien tarkoitusperistä, pääväitteistä ja evidenssistä eli siitä, millä kirjoittaja tukee väitettään. Tehtävä johdattelee tutkitun tiedon merkityksen ymmärtämiseen. Rinnakkain esitetyt kuvitteelliset kirjoittajat auttavat vertailemaan ja perustelemaan omia luotettavuusarvioitaan.
Mitkä julkaisupaikat ovat luotettavia?
Netissä olevien julkaisijoiden käytänteet vaihtelevat, eivätkä kaikki julkaisupaikat kontrolloi kirjoittajan esittämän tiedon luotettavuutta. Opettajaopiskelijat Viivi Pietola ja Tiia Suoniemi johdattelivat oppilaita keskusteluun julkaisupaikan luotettavuudesta Kahoot-visan avulla. Tehtävässä oppilaat pohtivat esimerkiksi julkaisijoiden kaupallisia intressejä.
Jo ennen varsinaista tiedonhakua oppilaiden kanssa voi pohtia, mitkä julkaisijat ovat luotettavia ja mitkä vähemmän luotettavia. Esimerkiksi terveysaiheisiin liittyen voidaan tarkastella etukäteen vaikkapa THL:n ja Duodecimin Terveyskirjaston nettisivuja. Ne ovat esimerkkejä tutkimustietoon perustuvista nettisivuista, kun taas blogiteksteissä tiedon laatu voi vaihdella.
Esimerkkitekstien vertailua – millä kirjoittaja tukee väitteitään?
Opettaja voi etsiä kaksi luotettavuudeltaan erilaista tekstiä tarkasteltavasta aiheesta. Opettajaopiskelijat Mia Ekström ja Milla Merinen käyttivät seuraavia energiajuomien terveellisyyttä käsitteleviä tekstejä, joista toinen oli julkaistu Terveyskirjastossa ja toinen blogissa.
Julkaisupaikan lisäksi oppilaita pyydettiin pohtimaan, millainen on kirjoittajan pätevyys puhua energiajuomista. Eräs 5.-luokkalainen perusteli kirjoittajan asiantuntijuutta hyvin:
Kirjoittaja on Heli Kuusipalo. Hän on erikoistutkija, joten hän haluaa levittää tietoa. Siinä kerrottiin kirjoittajan titteli, joten se on ainakin luotettavaa.
Lähdetietojen tunnistamisen ja arvioinnin jälkeen voidaan perehtyä tekstin sisältöön eli kirjoittajien väitteisiin aiheesta ja siihen, millä he perustelevat väitteitään. Esimerkeissä Terveyskirjaston erikoistutkijan kirjoittama teksti tukeutuu tutkittuun tietoon ja blogiteksti omaan mielipiteeseen ja kokemukseen.
Millainen tiedonjakaja olet?
Opettajaopiskelijat Taru Malmari ja Sampo Rauvola pohtivat, että oppilaita voisi ohjata myös miettimään, miten he itse jakavat tietoa eteenpäin sosiaalisessa mediassa. He ideoivat pelillisen tehtävän, jossa oppilaiden keksimästä aihepiiristä etsitään neljä erilaista nettitekstiä: tieteellinen ja kaupallinen nettiteksti, valeuutinen ja blogiteksti. Oppilaiden tehtävänä on päättää, minkä tekstin jakaisi omalla somekanavallaan ja miksi. Valinnan ja perustelujen perusteella oppilaat saavat tiedonjakajan -roolia kuvaavan tittelin: analyyttinen tiedonjakaja, businesshai, bloggaaja tai trolli. Parhaimmillaan tehtävä auttaa ymmärtämään tiedonjakamisen motiiveja.
Myös lähdeviitteiden merkitsemistä voi harjoitella jo alakoulussa, jotta harjaannutaan toisen kirjoittaman tekstin kunnioittamiseen. Samalla opitaan, että lähteellä on merkitystä esitettyjen asioiden uskottavuudelle. Lähdeviitteen merkitseminen edellyttää kirjoittajan, kirjoituksen ajankohdan, pääotsikon ja julkaisupaikan tunnistamista nettiteksteistä. Tällainen lähdetietojen tunnistaminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä autenttisilla nettisivuilla saattaa olla monenlaista informaatiota mainoksista lähtien. Sitä voi harjoitella esimerkiksi tulostamalla teksti ja ympyröimällä siitä lähdetiedot.
Tilaa oppilaiden ajatuksille
Opettaopiskelijoilla oli monipuolisia ja luovia ideoita nettilukemisen opettamiseen. He havaitsivat, että tehtävien ei tarvitse aina olla kovin laajoja, vaan voi keskittyä jonkin nettilukemisen osa-alueen harjoitteluun. Nettitekstien lähdetietojen tunnistamisen lisäksi tekstien rauhalliseen ja analyyttiseen lukemiseen kannattaa varata aikaa. Lukemista voi tukea tulostamalla tekstit paperille.
Myös keskustelulle, oppilaiden oivalluksille ja heidän omalle tavalleen kielentää ajatteluaan kannattaa antaa tilaa. Kun opettajaopiskelijat selittivät, mitä tarkoittaa objektiivinen ja puolueeton tiedon tarkastelu, eräs oppilas totesi osuvasti, että se on kuin “jalkapalloerotuomarina toimimista”. Kirjoittajan asiantuntijuuden arviointia saatettiin kielentää myös toteamalla, että joskus on vaikeaa päätellä ”onko tekijä ammattilainen vai joku random”.
Alla oleva Flinga kuvaa, miten 5.-luokkalaiset kiteyttivät erään oppitunnin päätteeksi, mikä heidän mielestään on tärkeää nettitekstin luotettavuuden arvioinnissa.
Flingan perusteella oppilaat ovat omaksuneet ajatuksen ainakin nettitekstin kirjoittajan asiantuntijuuden puntaroinnista sekä tiedon varmentamisesta muista lähteistä. Näin taitavat kriittiset lukijat toimivat.
Kirjoittaja: Pirjo Kulju
pirjo.kulju@tuni.fi
Kirjallisuutta
Bwalya, A. 2021. Luin netistä, että… Virhemarginaali 17.8.2021. https://www.virhemarginaali.fi/keskusteluja/luin-netista
Forzani, E. (2020). A Three-tiered framework for proactive critical evaluation during online inquiry. Journal of Adolescent & Adult Literacy, 63, 401–414. https://doi.org/10.1002/jaal.1004
Kiili, C. & Laurinen, L. (2018). Monilukutaidon mestariksi. Opettaja nettilukemisen ohjaajana. Kummi 18. Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. Niilo Mäki Instituutti.
Kiili, C., Lakkala, M., Ilomäki, L., Toom, A., Coiro, J., Hämäläinen, E., & Sormunen, E. (2022). Designing Classroom Practices for Teaching Online Inquiry: Experiences from the Field. Journal of Adolescent and Adult Literacy, 65(4), 297–308. https://doi.org/10.1002/jaal.1206
